Thursday, May 18, 2017

Oppimisympäristön rakentaminen -teema

Kevään aikataulu oli hieman kiireinen, mutta sisällöt hyviä. Haastavista tehtävänannoista ei ehkä kannata enää puhua. Mutta loppuun asti saatiin kaikki ja vielä ajoissa.
Teema alkoi itsetuntemusosaamisella, mikä onkin todella olennainen kaikissa ammateissa ja muutenkin elämässä. Tosin jokainen itsetuntemusmalli on mielestäni omalla tavallaan rajallinen. Ymmärrän kyllä täysin tämän merkittävyyden opettajan tehtävässä ja osaan soveltaa tätä opetustilanteisiin. Meitä on erilaisia ja vaikka toiset eivät olisi samanlaisia kuin itse, se ei saa esimerkiksi opettajana vaikuttaa omaan suhtautumiseen tai arvosteluun.
Dialogiosaaminen oli niitä asioita, joita haluan oppia edelleen. Niistä sai hyviä vinkkejä ihan muuallekin kuin koulumaailmaan. Mietin vielä, että pääsemmeköhän sinne verkkosivuille tunnustemme häviämisen jälkeen. Dialogitavoissa ehkä joissain pohdin, että oliko joissain juuri mitään eroa johonkin toiseen, mutta niitä olisi hyvä ollut päästä ohjatussa tilanteessa kokeilemaan.
Monikulttuuriosaaminen oli kevään yllätyspotti itselleni. Se oli selvästi kurssi, jossa opin eniten ehkä koko vuoden aikana. Sitä samaa sitten myös tahkottiin Liiketoiminnan kehittämisen puolella YAMKissa hieman ja FUASin seminaarissa sivuttiin asiaa myös. Tätä nyt harjoittelen käytännössä uuden, saksalaisen esimiehen kera palatessani töihin. Ehkä pitää vielä uudelleen katsoa se saksalaisten osuus, jotta soveltaminen esimiehen ja uusien työkaverieni kanssa onnistuu.
Verkosto-osaamisen kurssi ehkä hieman jäi monien muiden deadlinien jalkoihin ja hyvä, että tuollainen hieman helpompi kurssi oli tuossa kohtaa. Jos menisin joskus opettajan tehtäviin, ymmärtäisin verkostojen luomisen tärkeyden itselleni. Tosin ei tätä voi unohtaa muissakaan ammateissa :) 
Yllättävän monet asiat soveltuvat hyvin muuhunkin työelämään ja aika moni vapaa-ajalle ja kotiinkin. Voisi sanoa, että varsin hyvää yleistietoa kenelle tahansa koko vuosi. Hurraa tämä oli nyt tässä!


Saturday, May 13, 2017

Verkosto-osaaminen

Tässä on nyt loppua kohti menty hieman kovemmalla sykkeellä, kun samanaikaisesti pitää hoitaa sen seitsemän asiaa. Oli oikein hyvä, että tämä verkosto-osaaminen on täällä lopussa, koska aiheena tämä on ehkä helpommasta päästä.

Piirtelimme aluksi omia verkostokaavioitamme, joka jokaisella oli aika erilainen. Olimme toki hyvin erilaisissa opetusharjoitteluissakin yliopisto-opettajasta työssäoppimisen ohjaajaan, joten oma näkemys on väkisinkin hyvin erilainen. Sitten päälle teimme sen opetustuokion, joka onnistui ihan kelvollisesti, vaikka äänitystä lukuunottamatta se tehtiin melko lailla itsenäisesti.

Kolmantena sitten kommentoimme muiden esityksiä ja siinä alkoi kisaväsymys jo monella ryhmässämme näkyä. Hieman tämä on meillä vielä kesken, mutta omat suoritukseni on nyt tässä tehty.

Kiitos kaunis Heikille hyvästä ohjauksesta! Tämä teidän toimintamallinne on todella hyvä. Ilman opintopiiriä moni opiskelija varmaan harhautuisi polulta eikä valmistuisi ajallaan. Kuva on valittu ajatellen tätä yhteistoimintaa, jotta jokainen saa nämä palapelin palat kohdelleen. Nyt tässä kun meni tätä ohjelmaa läpi, niin sai tukea ja kannustusta opintopiiriltä silloin, kun itse ei olisi jaksanut. Ja joskus kun ei itse huomannut jotain, niin joku muu huomasi (esim. näissä kevään haastavissa tehtävänannoissa),


Helander, J. (toim.) 2009. Sivut: 5 – 28 ja 89 – 114. Artikkeleita teoksessa Ammatillisen opettajan käsikirja. HAMK. Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 1/2009. Hämeenlinna: Saarijärven Offset Oy. Saatavana myös e-julkaisuna.
Opetushallitus. 2015. Arvioinnin opas – Ammatillinen peruskoulutus, Näyttötutkinnot. Oppaat ja käsikirjat 2015:11. Helsinki: OPH. Saatavana myös e-julkaisuna.
Helander, J. (toim.) 2014. YHDESSÄ: osallisuutta, tekoja ja unelmia. HAMK. HAMKin e-julkaisuja 24/2014. Tampere: Tammerprint Oy. Saatavana myös e-julkaisuna.
Jokinen, J., Lähteenmäki, L. ja Nokelainen, P. 2009. Työssäoppimisen lumo: ammatillisen sekä ammatillisen korkea-asteen koulutuksen ja työelämän yhteistyön hyvät käytänteet. Hämeen ammattikorkeakoulun e-julkaisuja 3/2009. Hämeenlinna: HAMK. Saatavana myös e-julkaisuna.
Opetushallitus. 2010. Vahvuutena kansainvälisyys - Kansainvälisen toiminnan strateginen suunnittelu ammatillisessa koulutuksessa. Helsinki: OPH. Saatavana myös e-julkaisuna.
Opetushallitus & Kilpailu- ja kuluttajavirasto. 2014. Koulujen ja oppilaitosten sekä yritysten ja yhteisöjen välinen yhteistyö, markkinointi ja sponsorointi. Helsinki: OPH. Saatavana myös e-julkaisuna

Tuesday, April 18, 2017

Opetusharjoittelu

Opetusharjoitteluni lähenee loppuaan, meillä on jäljellä enää kaksi ohjaustapaamista. Laurean pedagogiikka on oikein hyvä, koska siinä opiskelijat todella tekevät töitä eikä parjaamaani "opettaja opettaa" -toimintatapaa ole lähitienoillakaan. En tarkoita sitä, etteikö opettaja saisi opettaa, vaan sitä, että jotkut opettajat opettavat asioita piittaamatta opiskelijoista tai siitä, oppivatko he.

Alkuvaiheessa minua haittasi selvästi se, etten tuntenut teoriaperustaa tarpeeksi hyvin. Osa opiskelijoista oli hieman hiljaisempia ja sain heitä aktivoitua dialogi-menetelmillä. Se teema tuli siihen juuri mukavasti oikeaan aikaan.Tämän jälkeen keskustelu sujui paremmin kaikkien kanssa ja jonkinlaista luottamustakin saatiin syntymään. 

Jossain vaiheessa minusta tuntui, että on minun vikaani se, että opiskelijat eivät suoriudu teoriasta sen paremmin, mutta keskusteltuani ohjaajani kanssa ymmärsin, että kyse oli opiskelijoista eikä minusta. Autoin heitä monin tavoin ohjauspalaverien lisäksi: esimerkiksi laitoin useita kertoja jotain linkkejä materiaaliin tai tietoa, joka liittyi projektin aiheeseen. Lisäksi katsoin heidän kanssa yhdessä tiedonhankintaa esim. lisää sopivaa kansainvälistä materiaalia teoriaa varten. Viimeisessä teorian arvioinnissa kykenin jo arvioimaan oppimista ja osaamista. Opiskelijoiden tuottama kysely onnistui kuitenkin hyvin ja he suoriutuivat muutenkin projektista varsin onnistuneesti. 

Opettamislähtöisessä pedagogiikassa opettaja tekee valmistautumisen etukäteen, mutta tässä teoriaperusta muokkautuu vasta tehtävänannon täsmennyttyä. Joten opettajalla tai ohjaajalle on aika haastavaa hallita kaikkea laajan aihekokonaisuuden sisällä olevaa teoriaa. 

Olen nauttinut kovasti harjoittelusta ja tätä tietysti on helpottanut se, että olen opiskeluvapaalla. Toisaalta tämä on ollut myös vaativaa enkä aina ole oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä tai mitä minulta odotetaan. Yksi minulle tärkeä osa työkulttuuria on päästä mukaan lounaskeskusteluihin ja siinä on tullut esiin paljon tärkeitä asioita kuten polkuopinnot. Kuva onkin sen innoittama, vaikka onkin Harry Potter -teemapuistosta. Ohjaajani Laureassa ei valtavasti ole puuttunut tekemisiini ja joissain asioissa saatan olla ollut liiankin innokas. Mahtaako syy tähän olla se, että hän on halunnut minun itse oppivan ja pieni toivonkipinä on, että olen ollut ainakin jossain määrin oikealla hehtaarilla :) 

Friday, April 14, 2017

Monikulttuuriosaaminen

Jokaisella meistä on ajatuksia siitä, mikä on mielenkiintoista ja mikä ei ole. Minulla oli ennakkoluulona tähän se, että en tästä niin välitä. Ja sitten "jouduin" vielä projektipäälliköksi juuri tähän teemaan. Olen kyllä huomannut, että juuri epämieluisissa tai vähemmän motivoivissa aiheissa kannattaa olla juuri projektipäällikkönä. Siten nimittäin oppii eniten.

Monikulttuuriosaamisen taustamateriaali antoi paljon ymmärrystä muista kulttuureista ja ne auttoivat paljon myös niissä haastatteluissa. Ja tällä en tarkoita pelkästään kysymyksiä vaan esimerkiksi niitä järjestelyjä. Olen itse ollut kansainvälisessä projektissa kuusi vuotta ja kesken ranskalaisen opiskelijan haastattelun minulla välähti, että miksi ne työprojektin ranskalaiset tuntuivat aina "vänkäävän" asioista. Heidät kun ihan opetetaan kyseenalaistamaan ja kritisoimaan asioita. 

Hofsteden dimensiot niiden iästä huolimatta ovat edelleen paikkansapitäviä, joskin esimerkiksi Lewisin malli on myös mielenkiintoinen. Löysin myös Theseuksesta yhden opinnäytetyön, jossa oli tällä vuosikymmenellä tehty pankkimaailmasta pohjoismainen tutkimus Hofsteden dimensioiden kautta. Erot Pohjoismaiden kesken ovat kyllä melko pieniä.

Tunnen nyt osaavani ottaa eri kulttuureista tulevat opiskelijat (tai muut yhteistyökumppanit) huomioon eri tavalla kuin aiemmin. Etenkin eurooppalaisten olen aina ajatellut olevan hyvin samanlaisia kuin suomalaiset ja sitä esimerkiksi saksalaiset eivät todellakaan ole. 

Hyvä kurssi ja paljon tuli opittua!
 
Hofstede, G. (1993). Kulttuurit ja organisaatiot – Mielen ohjelmointi. Helsinki: WSOY.
Laitinen, E., Nokelainen, P. & Pylväs, L. Itsearvioitu kulttuuriäly ja ulkomailla asumisen kokemus ammattikorkeakouluopettajan työssä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 2/2015. OKKA-säätiö.
Metsänen, R. & Nisula, L. (toim.) 2013. Mervan käsikirja – työkaluja oppilaitoksen monikulttuuriseen arkeen. Hämeen ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/94148/Mervan_kasikirja_ekirja.pdf?sequence=1
Metsänen, R., Pynnönen, P. ja Kähkönen, K. (toim.) 2015. Esteettä eteenpäin – maahanmuuttajien osaamisen arviointi haku- ja valintatilanteessa. Hämeen ammattikorkeakoulu. https://issuu.com/hamkuas/docs/hamk_esteetta_eteenpain_2015
Engl. materiaali
Hofstede, G. (2010). Cultures and Organizations: Software of the Mind, 3rd ed (earlier editions will also suffice). Helsinki: WSOY.

Sunday, March 19, 2017

Dialogiosaaminen

Erinomainen ja mielenkiintoinen kurssi sisällöltään, no tehtävänannosta on puhuttu jo sen verran, ettei siitä sen enempää. Dialogiharjoitukset olivat oikein hyviä ja saimme ne jotenkin toimimaan Skypen välitykselläkin. Soveltamista oli aika paljon, mutta sehän myös opettaa meitä olemaan luovia eri tilanteissa. Sitä tämä elämä on muutenkin.

Dialoginen ajattelu oli tarpeen itselleni, koska olen extrovertti ja olen kouluni käynyt pääosin perinteisessä mallissa eli tyylillä opettaja opettaa. Se konteksti on syvällä sisälläni ja aiheuttaa juuri vastakkaista asetelmaa kuin dialoginen toiminta ja myös nykypäivän oppiminen. Mutta hyvänä puolena tässä on se, että itse haluan nimenomaan muuttaa "opetusta" ohjaukseksi ja siihen, että tärkeintä olisi, että oppija oppii eikä se, että opettaja vetää jotain luentoa riippumatta oppijoista. Jotkut tilanteet pakottavat ihmiset hyvään dialogiin kuten vaikka tällainen purjehdus.

Diale-kortit ovat oikein hyviä ja minulle tuli heti tilaisuus hyödyntää Keskustelulippuja opetusharjoittelussa, kun yhdessä viikkotapaamisessa osa opiskelijoista oli kovin hiljaa. Joten seuraavalla kerralla minulla oli keskustelulippuina pelikortteja mukana ja teimme yhden osuuden viikkotapaamisesta niiden avulla. Ryhmässä on yksi hyvin hiljainen tyttö ja hän puhui ainakin kerran omaehtoisesti, mikä oli oikein hyvä. Tunsin päässeeni ohjaajana ryhmän kanssa merkittävästi eteenpäin, sain myös itse itsevarmuutta ohjata heitä enemmän kuin koskaan ennen. Laureassa on aina kaksi ohjaajaa ja kun tämä toinen on varsin kokenut, saatan hieman arastella itsekin ohjaamista.

Oli myös hyvä muistaa omia vahvuuksia kuten vuorovaikutustaidot.


Kauppila, R. 2005. Sosiaalisen vuorovaikutuksen perusta s. 19 - 79 ja vuorovaikutus ryhmässä s. 85 – 122. (Teoksessa Vuorovaikutus ja sosiaaliset taidot. Keuruu: Otavan kirjapaino oy.)

Kopakkala, A. 2011. Yksilö on ryhmä s. 28 – 95 ja tekniikoita ryhmään 144 – 185. (Teoksessa Porukka, jengi ja tiimi. Helsinki: Edita Prima Oy.)
Isokorpi, T. 2013. Ryhmädynamiikan aineistoa
 
Aarnio, H. Oppivan yhteisön rakentaminen (Teoksessa Ammatillisen opettajan käsikirja s. 41 – 50.) HAMK. Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 1/2009. Hämeenlinna: Saarijärven Offset Oy, 41 - 50. Saatavana myös e-julkaisuna.)
 


Monday, February 20, 2017

Itsetuntemusosaaminen

Mielenkiintoinen alue. Itsestä ainakin tuntuu edelleen siltä, että tunteeko sitä oikeastaan itseään vai ajatteleeko itsestään siten, millainen haluaisi olla. Siitähän siellä teoriassakin oli maininta. Toisaalta myös tämä itsetunto ja itsetuntemus ovat asioita, jotka kehittyvät koko elämän. Olen oppinut... 

...Itsetunnosta

Itsetunto tarkoittaa ihmisen käsitystä itsestä ja omasta arvostaan. Terve itsetunto saa meidät tuntemaan itsemme hyviksi ja hyväksytyiksi. Pettymyksien ja epäonnistumisten sietäminen onnistuu paremmin terveellä itsetunnolla kuin heikolla. Itsetunnon kasvuun tarvitaan lähipiirin vaikutusta ja etenkin tunnetta omasta merkityksellisyydestä. Itsetunnon kehittymisen prosessi kestää koko eliniän.



...Itsetuntemuksesta

Itsetuntemus tarkoittaa esimerkiksi ulkoista olemusta, sosiaalisia taitoja, luonnetta, arvoja ja uskomuksia sekä temperamenttia. Tämä myös kehittyy koko ajan ja se vaikuttaa opettamiseen ja menetelmien valintaan.  Itsetuntemus on myös omaa ymmärrystä itsestämme ja minäkuvamme perusta. Selkeä minäkuva on henkisen hyvinvointimme perusedellytyksiä. Itsetuntemus auttaa huomaamaan omat vahvuudet, heikkoudet, arvot ja tunteet, tavat ja tottumukset. Itsetuntemukseen kuuluu myös oman kehon ja mielen kuuntelulla. Itsetuntemus kasvaa kokemusten kautta, mutta se vaatii myös reflektointia, itsetutkiskelua.

...Itsesäätelystä

Itsesäätely on osa itsetuntemustamme: itsesäätelyn avulla pyrimme mukautumaan vallitsevaan tilanteeseen ja sitä, miten ohjaamme ulkoista käytöstämme eri tilanteissa. 

...Vuorovaikutuksesta

Itsetuntemuksessa merkittävä asia on vuorovaikutus ja siksi opettajalle tärkeää olisi opiskelijoidensa kannustaminen, mikä ei ole ollut tyypillistä kulttuurissamme. Vuorovaikutus on myös monimutkainen kuvio, jossa esimerkiksi luottamus on tärkeä asia.

Nämä on todella asioita, joista haluaisi oppia lisää. Tässä ollaan nyt vähän käyty näitä aakkosia läpi.



YLE: Ruotsin ysiluokka –video: "Ysiluokka - Tähtiopettajien työskentelyä"
Toivakka, S. ja Maasola, M. 2011: Itsetuntoa, itsetuntemusta ja vuorovaikutustaitoja koskeva osa s. 13 – 39. (Teoksessa Itsetunto kohdalleen. Harjoituksia itsetuntemuksen ja vuorovaikutuksen oppimiseen. Juva: Bookwell Oy.)
Isokorpi, T. 2006: Itsetuntemusta ja vuorovaikutusosaamista käsittelevä osa s. 9 – 58. (Teoksessa Napit vastakkain: Ristiriidat, rajat ja ratkaisut. Jyväskylä: PS-kustannus.)
Lonka, K. 2015: Oppiminen vuorovaikutuksessa s. 71-105 ja s. tunteiden rooli oppimisessa s. 132-166. (Teoksessa Oivaltava oppiminen. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.)
Aarnio, H. 2010: Oppimisen ohjaaminen  (Teoksessa S. Helakorpi, H. Aarnio & M. Majuri Ammattipedagogiikkaa uuteen oppimiskulttuuriin, HAMK Ammatillisen opettajakorkeakoulun julkaisuja 1/2010, s. 155–178.)

Thursday, January 26, 2017

Oppimisen ja osaamisen arviointiosaaminen

Arviointiasiat ovat yllättäneet minut monipuolisuudellaan, sillä tätä aihetta kohtaan en ole tuntenut minkäänlaisia intohimoja.  Rehellisesti sanottuna olen enemmän Peuran kanssa samaa mieltä, että oppiminen on tärkeämpää kuin kontrollointiin tarkoitettu arviointi. Toisaalta olen kuitenkin oppinut sen, että arviointi voi olla oppimisen tukemista.

Laadulliset ja määrälliset menetelmät sekä etenkin ammatillisessa koulutuksessa käytännön osaaminen eli näyttö tuovat monia vaihtoehtoja arviointiin. Tätä päivää on selvästi tämä itsearviointi ja olihan jossain oppimateriaaleissamme kerrottu kokeiluista, jossa arviointiin osallistui monet ihmiset talonmiestä myöten (huom! blogin pitää olla viihdyttävä eli pieni liioittelu lienee sallittu).

On ilo nähdä, kun ihmiset kehittyvät ja ymmärtävät asioita eli oppivat. Omasta mielestäni on vaikea joskus itsekään ymmärtää oppineensa jotain, koska koen oppimisen olevan syklinen prosessi. Vielä haastavampaa se on mielestäni opettajalle etenkin, jos ryhmän koko on suuri, vaikka juuri se syvällinen oppiminen vaatisi sitä oppimiskokemusten käsittelyä kokeneiden työntekijöiden tai opettajien kanssa. Kyllä opettaja saa olla aikamoinen monitaituri, koska näitä palloja on todella paljon ilmassa samaan aikaan opetusmenetelmistä erilaisiin oppijoihin sekä digivälineistä yksilöllisten tarpeiden tunnistamiseen. Tulipa tässä kuitenkin mieleen edellisen jaksomme menetelmä "toisten opettaminen", siinä jos missä näkee oppimisen ja osaamisen, kuten tämä oppimisen pyramidikin toteaa.



Osaamista yleensä on helpompi tunnistaa, koska osaaminen määritellään yleensä ammatillisessa koulutuksessa hyvin. Hyrialla esimerkiksi oli todella tarkka lomake ja myös Laurealla on selkeä itsearviointilomake, johon opettajalla on sitten vielä hieman lisäohjeita.

On hyvä, että on olemassa nämä kansalliset ja Euroopan tasoiset tutkintojen viitekehykset, jotta vaihdot ja pätevyydet sopii eri maissa. Täten työvoiman saatavuus ja opiskelupaikan valitseminen tai vaihtaminen on helpompaa. Ja samalla olemme enemmän yhdenvertaisia suurien maiden kuten USA kanssa.

Hyvää ja tärkeää tietoa!

Aktivoivia opetusmenetelmiä, Anu Ylitalo, Tritonia Edu Lab
Innostusta oppimistilanteisiin Arkko-Saukkonen, A., Merivirta, M. & Saloniemi, K. (toim.) 2015
Opetusmenetelmiä, Wikipedia

Lisäksi on suositeltavaa tutustua myös:
Oppimisen digiagentit (verkko-opettamisen hyviä käytänteitä)
Ja seuraavat kirjalliset materiaalit
  • Koli, H. & Silander, P. 2003. Verkko-opetuksen työkalupakki: oppimisaihiosta oppimisprosessiin. Helsinki: Finn Lectura.
  • Kupias, P. 2007. Kouluttajana kehittyminen. Helsinki: Palmenia.
  • Mykrä, T. & Hätönen, H. (toim.) 2008. Opas opetusmenetelmistä. Helsinki: Educa-instituutti.
  • Salakari, H. 2007. Taitojen opetus. Ylinen: Eduskills Consulting.

Monday, January 9, 2017

Opetus- ja ohjausmenetelmäosaaminen

Olemme päässeet opinnoissamme omaan lempilajiini eli opetusmenetelmiin ja -pedagogiikkoihin. En sinänsä ole tuntenut esimerkiksi moniakaan pedagogiikkoja nimeltä, mutta sisältö ei ole täysin vierasta: oma filosofiani on nimenomaan se, että oppilaat oppii. Mielestäni homman ydin ei voi olla se, että opettaja opettaa. Joskus se on kyllä tarpeen, mutta suomalaisessa koulujärjestelmässä siitä tuntuu tulleen jonkinlainen itsetarkoitus. Tärkein opetus tässä kurssissa on se, että opettajan pitää osata valita tarkoitukseen ja kullekin kohderyhmälle oikeat menetelmät.

Varoitan jo tässä vaiheessa, että nyt mennään oman intohimoni alueelle ja ehkä hieman ohi aiheesta. Opiskelen tätä opettajantyötä siksi, että minua on jo vuosikaudet järkyttänyt peruskoulun (ja monen muunkin laitoksen) vanhanaikaisuus. Samaan aikaan opettajat väsähtävät ja olen kuullut nuoren aloittelevan opettajan sanovan, että "oppilaat ja opetus on sellainen pakollinen paha". Uskomatonta, että henkilö lähtee ammattiin, johon hänellä ei ole intohimoa tai jossa hänelle on opetettu tällainen kulttuuri lyhyessä ajassa. Tiedän, että kyseisessä koulussa jälkimmäinen ainakin on totta, mutta siellä on motivoituneitakin opettajia. On todella surullista, että kukaan menee töihin ilman minkäänlaista intohimoa.

Jos jotain haluaisin elämässäni tehdä, haluaisin opettaa peruskoulun opettajille erilaisia opetusmenetelmiä ja oikeastaan myös erilaista kulttuuria. Uskon myös, että paremmilla opetusmenetelmillä opettajat eivät samalla tapaa väsyisi. Luokat ovat kyllä suuria eikä siihen taida ihan helposti löytää lääkettä. Mutta oppilaille voisi antaa enemmän vastuuta kuin kuria, heille voisi tarjota joskus jotain mukavaa tekemistä eikä pelkkää kuuntelua, koska kuuntelu ei ole kovin hyvä oppimistapa. Suomessa asutus on aika väljää, joten oppilaat voisivat aika helposti lähteä metsään 
katsomaan mustikoita ja jäkälöitä sen sijaan, että niistä luetaan kirjasta. Se voisi olla samalla myös liikunnan tunti. 

Uusi peruskoulun OPS on oikein hyvä alku tähän asiaan ja uusia opetussuunnitelmia tehdään muihinkin koulutuksiin ymmärtääkseni koko ajan. Toki myös opettajien jatkokoulutukseen pitäisi jotenkin panostaa. Nyt olen ymmärtänyt, että kunnilla on tyypillisesti noin 100 euroa vuodessa varattu per opettaja koulutukseen. Tällä saa maksettua päivärahan ja matkakulut eli koulutus ei saisi maksaa mitään.

Tämä kurssi oli oikein hyvä tapa tutustua erilaisiin menetelmiin ja pedagogiikoihin, menetelmäharjoitus oli tosi hyvä ja myös ne videot olivat hyvä tapa oppia asioita. 


Aktivoivia opetusmenetelmiä, Anu Ylitalo, Tritonia Edu Lab
Innostusta oppimistilanteisiin Arkko-Saukkonen, A., Merivirta, M. & Saloniemi, K. (toim.) 2015
Opetusmenetelmiä, Wikipedia

Lisäksi on suositeltavaa tutustua myös:
Oppimisen digiagentit (verkko-opettamisen hyviä käytänteitä)
Ja seuraavat kirjalliset materiaalit
  • Koli, H. & Silander, P. 2003. Verkko-opetuksen työkalupakki: oppimisaihiosta oppimisprosessiin. Helsinki: Finn Lectura.
  • Kupias, P. 2007. Kouluttajana kehittyminen. Helsinki: Palmenia.
  • Mykrä, T. & Hätönen, H. (toim.) 2008. Opas opetusmenetelmistä. Helsinki: Educa-instituutti.
  • Salakari, H. 2007. Taitojen opetus. Ylinen: Eduskills Consulting.