Laadulliset ja määrälliset menetelmät sekä etenkin ammatillisessa koulutuksessa käytännön osaaminen eli näyttö tuovat monia vaihtoehtoja arviointiin. Tätä päivää on selvästi tämä itsearviointi ja olihan jossain oppimateriaaleissamme kerrottu kokeiluista, jossa arviointiin osallistui monet ihmiset talonmiestä myöten (huom! blogin pitää olla viihdyttävä eli pieni liioittelu lienee sallittu).
On ilo nähdä, kun ihmiset kehittyvät ja ymmärtävät asioita eli oppivat. Omasta mielestäni on vaikea joskus itsekään ymmärtää oppineensa jotain, koska koen oppimisen olevan syklinen prosessi. Vielä haastavampaa se on mielestäni opettajalle etenkin, jos ryhmän koko on suuri, vaikka juuri se syvällinen oppiminen vaatisi sitä oppimiskokemusten käsittelyä kokeneiden työntekijöiden tai opettajien kanssa. Kyllä opettaja saa olla aikamoinen monitaituri, koska näitä palloja on todella paljon ilmassa samaan aikaan opetusmenetelmistä erilaisiin oppijoihin sekä digivälineistä yksilöllisten tarpeiden tunnistamiseen. Tulipa tässä kuitenkin mieleen edellisen jaksomme menetelmä "toisten opettaminen", siinä jos missä näkee oppimisen ja osaamisen, kuten tämä oppimisen pyramidikin toteaa.
Osaamista yleensä on helpompi tunnistaa, koska osaaminen määritellään yleensä ammatillisessa koulutuksessa hyvin. Hyrialla esimerkiksi oli todella tarkka lomake ja myös Laurealla on selkeä itsearviointilomake, johon opettajalla on sitten vielä hieman lisäohjeita.
On hyvä, että on olemassa nämä kansalliset ja Euroopan tasoiset tutkintojen viitekehykset, jotta vaihdot ja pätevyydet sopii eri maissa. Täten työvoiman saatavuus ja opiskelupaikan valitseminen tai vaihtaminen on helpompaa. Ja samalla olemme enemmän yhdenvertaisia suurien maiden kuten USA kanssa.
Hyvää ja tärkeää tietoa!
Aktivoivia opetusmenetelmiä, Anu Ylitalo, Tritonia Edu Lab
Innostusta oppimistilanteisiin Arkko-Saukkonen, A., Merivirta, M. & Saloniemi, K. (toim.) 2015
Opetusmenetelmiä, Wikipedia
Lisäksi on suositeltavaa tutustua myös:
Oppimisen digiagentit (verkko-opettamisen hyviä käytänteitä)
Ja seuraavat kirjalliset materiaalit
- Koli, H. & Silander, P. 2003. Verkko-opetuksen työkalupakki: oppimisaihiosta oppimisprosessiin. Helsinki: Finn Lectura.
- Kupias, P. 2007. Kouluttajana kehittyminen. Helsinki: Palmenia.
- Mykrä, T. & Hätönen, H. (toim.) 2008. Opas opetusmenetelmistä. Helsinki: Educa-instituutti.
- Salakari, H. 2007. Taitojen opetus. Ylinen: Eduskills Consulting.
Olen samaa mieltä, kyllä arviointi on monesti turhaa. Pitäisi luottaa opiskelijan omaan oppimista koskevaan intohimoon ja motivaatioon. Ja olisi hyvä, jos sillä olisi vain ohjausfunktio. Mutta realismi kuitenkin edellyttää, että ulkopuoliset savat tietoa mahdollisen opiskelijan/työntekijän osaamisesta. Se kuitenkin lienee yhteiskunnallisesti arvioinnin tärkein tehtävä: Laitetaan yksilöt järjestykseen. Tässä siis yhtäältä vähän idealistinen ja toisaalta inhorealistinen näkemys.
ReplyDelete