Opetusharjoitteluni lähenee loppuaan, meillä on jäljellä enää kaksi ohjaustapaamista. Laurean pedagogiikka on oikein hyvä, koska siinä opiskelijat todella tekevät töitä eikä parjaamaani "opettaja opettaa" -toimintatapaa ole lähitienoillakaan. En tarkoita sitä, etteikö opettaja saisi opettaa, vaan sitä, että jotkut opettajat opettavat asioita piittaamatta opiskelijoista tai siitä, oppivatko he.
Alkuvaiheessa
minua haittasi selvästi se, etten tuntenut teoriaperustaa tarpeeksi hyvin. Osa
opiskelijoista oli hieman hiljaisempia ja sain heitä aktivoitua
dialogi-menetelmillä. Se teema tuli siihen juuri mukavasti oikeaan aikaan.Tämän jälkeen keskustelu sujui paremmin kaikkien kanssa ja
jonkinlaista luottamustakin saatiin syntymään.
Jossain vaiheessa minusta
tuntui, että on minun vikaani se, että opiskelijat eivät suoriudu teoriasta sen
paremmin, mutta keskusteltuani ohjaajani kanssa ymmärsin, että kyse oli
opiskelijoista eikä minusta. Autoin heitä monin tavoin ohjauspalaverien lisäksi: esimerkiksi laitoin useita kertoja
jotain linkkejä materiaaliin tai tietoa, joka liittyi projektin aiheeseen.
Lisäksi katsoin heidän kanssa yhdessä tiedonhankintaa esim. lisää sopivaa
kansainvälistä materiaalia teoriaa varten. Viimeisessä teorian arvioinnissa
kykenin jo arvioimaan oppimista ja osaamista. Opiskelijoiden tuottama kysely
onnistui kuitenkin hyvin ja he suoriutuivat muutenkin projektista varsin onnistuneesti.
Opettamislähtöisessä pedagogiikassa opettaja tekee valmistautumisen etukäteen, mutta tässä teoriaperusta muokkautuu vasta tehtävänannon täsmennyttyä. Joten opettajalla tai ohjaajalle on aika haastavaa hallita kaikkea laajan aihekokonaisuuden sisällä olevaa teoriaa.
Olen nauttinut kovasti harjoittelusta ja tätä tietysti on helpottanut se, että olen opiskeluvapaalla. Toisaalta tämä on ollut myös vaativaa enkä aina ole oikein tiennyt, mitä pitäisi tehdä tai mitä minulta odotetaan. Yksi minulle tärkeä osa työkulttuuria on päästä mukaan lounaskeskusteluihin ja siinä on tullut esiin paljon tärkeitä asioita kuten polkuopinnot. Kuva onkin sen innoittama, vaikka onkin Harry Potter -teemapuistosta. Ohjaajani Laureassa ei valtavasti ole puuttunut tekemisiini ja joissain asioissa saatan olla ollut liiankin innokas. Mahtaako syy tähän olla se, että hän on halunnut minun itse oppivan ja pieni toivonkipinä on, että olen ollut ainakin jossain määrin oikealla hehtaarilla :)
